Eikö ole vain luontaista myös odottaa, että avuton ihmisenalku vanhempien käsissä, on taipuvainen myös myöhemmin elämässä uskomaan johtajaan, joka tietää paremmin sinun parastasi, ja kuulee jokaisen parkuvan hätähuudon?
Hyvin nopeasti tästä lähtökohdasta tulee yksipuolisen tiedon syöttötuoli, jossa on mahdotonta nähdä maailmaa toisin, kuin syöttäjänsä käsistä. Kuin kissa, joka lamaantuu heti nostettaessa niskasta, niin myös aikuinen mieluummin seuraa johtajaansa, kuin pysähtyisi miettimään laillisuusperustaa hallinnon toimille.
Jotta ihminen voisi saavuttaa johtoasemansa yhteiskunnassa ja saisi ykköspaikkansa, tulee hänen saada monta nollaa peräänsä ollakseen merkittävä. Tarkasteltaessa kansanedustajien toimivallan laillisuutta vain harva kykenee – jos yksikään - perustelemaan omaa asemaansa hallinnossa, kuin vetoamalla määräenemmistöihin ja perustuslakeihin, jota kuitenkaan yksikään kansalainen ei ole koskaan todistanut ja vakuuttanut.
Kuitenkin tiedetään, että parhaiten edustustehtävissä selviävät he, jotka osaavat taputtaa itseään selälle ja osaavat myös voidella seuraajia varmistamaan erityisasemansa.
Venäjällä tämä tiedetään varsin hyvin nykypäivänä.
Vaikeina aikoina epävarmuus tulevaisuudesta luo ehdottomuuksille tilaisuuksia. Tarvitaan vain hengen murtaja, joka saa yksilön kyseenalaistamaan itsemääräämisoikeutensa ja taipumaan julkisen vallan alla toteuttamaan hallitsijansa työtä.
